VLN Nürburgring: 35. RCM DMV Grenzlandrennen

Saksaan lähdettiin keskiviikkona vajaalla miehityksellä kun Mikko oli sairastunut edeltävänä yönä mahatautiin ja jouduimme lentämään kuskit keskenämme saksaa kohti. Tonikin oli vasta parantumassa keuhkokuumeesta(!) eikä ollut parhaassa iskussa. Pieniä muitakin hankaluuksia oli matkassa, mutta pääsimme asuntoautolla matkaan frankfurth hahnin kentältä kohti Koblenzia.

Torstaina huollettiin auto ja teimme nyt muutoksia jousitukseen ja perä vaihdettiin tiheämpään siinä toivossa, että auto kiipeäisi eiffel vuoriston jyrkät nousut paremmin. Illaksi ajoimme Nürburgiin kaluston ja perjantaina ilmottautumiset ja katsastukset. Kaikki meni nyt paljon mukavammin kun alkoi jo touhu olla tuttua. 

Kilpailupäivä alkoi todella epävakaissa olosuhteissa ja rengas asiaa pohdittiin ennen aika-ajoa ja tehtiin "vakoilua" toisten tiimien valinnoista. Gp-rata oli kuiva, mutta loppuradan tilannetta ei tiedetty joten tehtiin riskipäätös, että Sauli lähtee slickseillä. Sade alkoikin hieman ennen Adenaun kylää josta Sauli ajeli muutaman GT auton perässä varovasti renkaan vaihtoon. Samalla Tuomas hyppäsi kuskin paikalle ja Toni sekä Sauli vaihtoi välikelin renkaat alle. Tuomaskin tunsi nordschleifen asfaltin liukkauden sadekelillä ja kävi sen verran lähellä kaidetta, että kuskin peili kääntyi! Sovittiin ettei sen lähempänä käydä kukaan :) Sadekelin renkaita ei viitsitty laittaa, koska rata oli loppu- sekä alkuosasta kuiva joka olisi sulattanut renkaat. 

Toni lähti viimeisenä aika-ajoon ja teki tiimin nopeimman ajan ja olimme luokassamme hyvällä sijalla, edessä pari autoa muutaman kymmenyksen sisällä meistä. Ajattelimme että aika riittäisi koska keli näytti jatkuvan samanlaisena, mutta vuoristoilma yllätti taas ja viimeisillä kierroksilla ajolinjat olikin kuivuneet ja porukka teki lähes kuivankelin aikoja.. Tulokset

Keli kuitenkin parani kisaan ja Tuomas starttasi slickseillä. Löysemmät jouset auttoivat viime kisan rauhattomaan käytökseen ja auto tuntui hyvältä ajaa, mutta hieman liian pehmeät takajouset aiheuttivat renkaiden hankausta lokasuojiin.

Alussa Tuomas sai muutaman auton ohitettua ja revittyä kaulaa takana oleviin, mutta sitten tulikin monessa kohtaa rajoitin 5 vaihteella vastaan liian nopeasti. Viimeistään viimeisellä yli 2km suoralla alkoi perkeeleet kypärän sisällä kun porukka lipui ohi Tuomaksen ajaessa rajoitinta vastaan koko suoran. Se kokeilu meni sitten pieleen.. Lisäksi ohjainlaite ilmeisesti ylikuumeni rajoitinta vastaan ajaessa eikä moottori ottanut täysiä kierroksia enää loppukisassa. Tuomas kuitenkin ajoi sen minkä autosta irti sai ja kierrosaikojen tasaisuudesta kertoo jotain se, että kolme viimeistä/nopeinta kierrosta oli 71 sadasosan sisällä. Ja rata on 24.4 kilometriä pitkä..

Toni ajoi toisen ajovuoron ja teki hyviä tasaisia kierrosaikoja vaikka ei varmasti ollut helppo ajovuoro keuhkokuumeesta kuntoutuvalle. Viime kisassa oikean eturenkaan puhkeaminen aiheutti hieman epäilystä renkaan kestosta ja se vaihdettiin ennen Saulin ajovuoroa. Tonin piti hypätä kuskin paikalta vaihtamaan rengas sillä aikaa kun Tuomas tankkasi ja Sauli laittoi itseään vöihin. No kunnon suomalaista taisteluhenkeä ainakin oli!

Sauli ajoi viimeisen stintin ja toi auton hienosti ruutulipulle jälleen luokan 8/11 sijalle ja yleiskilpailun 84/140. Tulokset Tyytyväinen täytyy olla vaikka tulos olisi voinut olla parempikin. Kaksi autoa oli edellä sellaisella marginaalilla, että sijoitus olisi voinut olla niiden edellä pidemmällä perävälityksellä sekä hieman nopeammilla varikkokäynneillä. Jokainen kuski sai taas paljon kokemusta radasta ja kierrosajat olivat huomattavasti tasaisempia kaikilla.

Keskeytyskään ei ollut kaukana kun autoa huollettiin suomessa huomattiin, että molemmat moottorin kumityynyt oli rikkoutunut ja moottori lepäsi etuakselin päällä jossa liikkuessaan oli jo hangannut pienen reijän öljypohjaan! Ylävesiletkukin oli saanut osansa liikkuvasta moottorista johon oli tullut halkeama klemmarin juureen ja sylkenyt hieman vettä koneesta viimeisillä kierroksilla. Onneakin siis ollut matkassa.